Nihil Interit -runouspalkinnot Maria Matinmikolle ja Aki Salmelalle

Runoustekopalkinto Aleksis Salusjärvelle ja Mikko Sarjaselle rap-työpajojen vetäjinä
Nihil Interit -runouspalkinnot Maria Matinmikolle ja Aki Salmelalle

Runoyhdistys Nihil Interit ry:n runouspalkinnot jaettiin Turun kansainvälisillä kirjamessuilla jo viidennen kerran. Palkinto parhaasta runoteoksesta myönnettiin Maria Matinmikolle teoksesta Värit (Siltala 2017). Vuoden runoustekona palkittiin Aleksis Salusjärven ja Mikko Sarjasen luotsaaman Sanat haltuun -hankkeen toteutus.

Raati jakoi lisäksi kunniamaininnan Aki Salmelan teokselle Hiekkapäiväkirja (Poesia 2017), joka on ilmestynyt kirjaa kevyemmässä vihkoformaatissa.

Voittajat saivat runoilija, valokuvaaja Tomi Kontion tekemät palkintoesineet ja kunniakirjat. Palkintoraadissa olivat kirjallisuudentutkija Siru Kainulainen (raadin pj), äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, kriitikko Silvia Hosseini, runoilija Sinikka Vuola, kriitikko Juha-Pekka Kilpiö (Tuli&Savu) ja runoilija, tietokirjailija Tommi Parkko (Nihil Interit).

Kokemuksia aistien varassa

Maria Matinmikon Värit on kolmiosaisen teoskokonaisuuden, tekijänsä sanoin ”asetelman”, viimeinen osa. Mukana on sekä usean sivun proosatekstejä että lyhyitä, virkkeen tai parin katkelmia. Runolliseksi ilmaisun tekee sen omaleimainen yhdistelmä keveyttä ja syvyyttä.

Matinmikkoa voi kutsua syntaktikoksi. Lauserakenteet ovat yleensä jopa pettävän yksinkertaisia, mutta virkkeiden välille ja sisälle muodostuu mitä eriskummallisimpia loikkia ja nykäyksiä. Kokonaisuutena teos käsittelee havaintojen aistimellisuutta: sitä miten koemme aistien varassa. Havainnot ovat aina suhteellisia. Värit on kirjoitusta kirjoittamisesta ja kirjoituksesta, kirjoitusta joka avautuu hiljalleen lukijan maisteltavaksi, tunnusteltavaksi ja kuultavaksi.

Raadin mielestä Värit nousee esiin vuoden runosadosta siksikin, että se ei ole lajimäärittelyltään yksiselitteinen. Teoksen sanoja lainaten voi todeta, että se on kevyesti piirretty: ”kynän hapertunut ruho, paperin syksy, sisäpuolen purppura ja purppuran muuri”. Jälleen kerran Markus Pyörälän graafinen suunnittelu on esimerkillisesti teoksen palveluksessa.

Aiheensa kokoinen teos

Aki Salmelan Hiekkapäiväkirja käyttää poikkeuksellisen hienosti kahta nykyrunoudessa yleistynyttä muotoa, fragmenttia ja vihkoa. Lyhyet tekstikatkelmat käsittelevät (sanan kaikissa merkityksissä) hiekkaa ja hiekkarantoja – luonnontieteellisesti, kulttuurihistoriallisesti mutta myös aistimellisesti: miltä hiekka tuntuu kädessä tai iholla. Jokainen fragmentti on tyyliltään erehtymättömän elegantti, mutta samaan aikaan muodoltaan huokoinen ja avoinna kohti ulkopuolta. Teoksen viehätys tuo mieleen David Marksonin siteeraamassa Wittgensteinia: ”Ymmärrän hyvin, miksi lapset rakastavat hiekkaa.”

Erityistä huomiota raati haluaa kiinnittää Hiekkapäiväkirjan teosmuotoon. Kirjaa kevyempi ja välittömämpi chapbook on formaattina lyönyt Suomessa läpi eritoten Poesian julkaisusarjan ansiosta. Ilahduttavasti vastaavanlaisia pienimuotoisia ja spontaaneja painatteita ilmestyy muualtakin. Hiekkapäiväkirja lunastaa vihkomuodon mahdollisuudet suvereenisti, sillä se on prikulleen aiheensa kokoinen teos, ei enempää eikä vähempää. Siihen on helppo tarttua ja pysytellä sen vaivattomassa liikkeessä.

Sanat haltuun rap-lyriikan kautta

Vuosina 2016–2017 toteutetun Sanat haltuun -hankkeen tavoitteena on ollut innostaa teknisten alojen ammattikoulujen opiskelijat lukemaan ja parantamaan lukutaitoaan. Toimittaja Aleksis Salusjärvi ja muusikko Mikko Sarjanen ovat olleet UPM:n tukeman ja Lukukeskuksen tuottaman hankkeen toteuttajina. Kiertävissä työpajoissaan he ovat ohjanneet nuoria erittelemään ja tulkitsemaan rap-lyriikkaa kirjallisuusanalyysin menetelmin.

Suosituissa rap-työpajoissa on syvennytty opiskelijoita kiinnostaviin sanoituksiin, joten lähtökohta lukemiseen ja luetusta keskustelemiseen on ollut mielekäs. Toisaalta työpajoissa opitut taidot, kuten sanoituksen puhujan ja tavoitteiden erittely, auttavat nuoria tunnistamaan monenlaisten tekstilajien pyrkimyksiä ja vaikutuskeinoja eri tekstiympäristöissä.

Sanat haltuun -työpaja on osaltaan vastannut viime vuosina kasvaneeseen huoleen nuorten, varsinkin poikien, vähäisestä kaunokirjallisuuden lukemisesta ja heikentyneestä lukutaidosta. Salusjärvi ja Sarjanen ovat persoonallaan ja välittömällä opetustyylillään tehneet laululyriikan tulkitsemisesta opiskelijoille kiinnostavaa ja osoittaneet, että nuorilla on kyky tehdä vaativaakin tekstianalyysia. Työpajojen oppilaslähtöinen työskentely on kehittänyt nuorten kriittistä ja kulttuurista lukutaitoa, lisännyt intoa paneutua kaunokirjallisten tekstien maailmaan ja valmiuksia keskustella havainnoistaan ja oivalluksistaan.

Vuonna 2016 Nihil Interit -runouspalkinnot myönnettiin runoilija Pauliina Haasjoelle kirjasta Planeetta (Otava 2016) ja Leevi Lehdolle elämäntyöstä runouden parissa.

Lisätietoja:
palkintoraadin puheenjohtaja Siru Kainulainen, puh. 040 829 5265, sirkai@utu.fi
palkintoraadin sihteeri, tiedottaja Tuula Sipilä, 050 553 7102, tiedotusnihil@gmail.com

http://www.nihilinterit.fi
http://www.facebook.com/nihilinterit

Runoyhdistys Nihil Interit ry on vuonna 1993 perustettu runon kirjoittajien ja lukijoiden yhteisö, joka edistää suomalaisen runouden kirjoittamista, lukemista ja esittämistä sekä runouskeskustelua. Yhdistys julkaisee runouslehti Tuli&Savua, ylläpitää digitaalisen runouden sivusto Nokturnoa ja järjestää erilaisia runotilaisuuksia, kuten Tuli&Savu-runoklubeja. Yhdistys jakaa vuosittain Nihil Interit -runouspalkinnot parhaalle runoteokselle ja runousteolle.

Mainokset