Hakukonerunoudesta

poEsiassa tänä keväänä julkaistu Tytti Heikkisen esikoisrunokokoelma Täytetyn eläimen lämpö sai eilen Kirjan ja ruusun päivänä kiittävät arvostelut Mervi Kantokorvelta Helsingin Sanomissa. Hienoa! Kantokorpi korostaa, että Tytin kokoelmasta ”erottaa runoilijan ikioman valintoja tekevän katseen, asenteen ja ajatuksen.” Hakukoneen käyttö runoilemisen apuvälineenä on siis suhteellista siinä mielessä, missä määrin satunnaisuudelle kukin runoilija antaa tilaa ja miten syvällä oma lusikka on sopassa. Runoilijan muokatessa materiaaliaan runsaasti, kuten Tytin tapauksessa, voidaan siis Kantokorven tapaan kysyä, miten kirjoittaminen eroaa ”tavallisesta” ”omasta päästä” runoilemisesta, jos metodi kuitenkin saa aikaan tekstuaalisen yhtenäisyyden tunteen, jonka voi tulkita ”jonkun” ”läsnäoloksi” tekstissä. Runoilija olisi siis tässäkin tapauksessa jonkinlainen kielellinen sihti, joka omalla erityisellä (oman äänen? oman kielenkäytön?) tavallaan sihtaa gargantuamaisen maailman itsensä läpi ja muokkaa sen runoksi. Ja näin ollen, olisiko kaikki runoileminen siis hakukonerunoutta, jokainen runoilija omanlaisensa ohjelma, jonka aikaansaamassa runossa läsnäolon alkuperä ei ole kokijassa ja ajattelijassa, vaan kielen rakenteissa, käyttämisen tavoissa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s