Vuoden hiljaisinta, otollisinta aikaa

Syksyn kirjallisuushyörinät ja pyörinät ovat menneen vuoden kauraa, ja kevään tohinat ovat totutusti paljon keveämpiä ja vielä kaukana edessä. Lieneekö vuodenvaihde siis otollisinta runon lukemisen aikaa? Ainakin se päihittää heinäkuun, jolloin on niin paljon muutakin luettavaa, kuten auringon ihmeellinen liikehdintä. Nyt ei mikään liiku, paitsi ajoittaiset lumiräntätupot ilmassa. Hiljaista on. Voi melkein kuulla, miten kukin omassa luolassaan ensimmäistä kertaa hivuttaa auki joululahjakseen saamansa runokirjan, ja alkaa seuloa sanoja. Vai luetaanko tammikuussa sittenkin romaaneja? Onko runokirja tyypillinen joululahjakirja?

Tässä hiljaisuudessa on myös toinen puoli, niin kuin lukemisessa aina. Nyt on oivallinen aika kirjoittaa, kun syksyn julkkarisumat, kirjallisuuspalkintopaineet ja messumöyhennykset ovat ohi.

Voi keskittyä olennaiseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s