No, tästä tulikin pitkä viesti. Halusin kerrata vähän yhdistyksen kuulumisia tältä syksyltä, kun viime viestistä on hujahtanut aikaa.
Yksi syksyn mukavimpia uutisia oli poEsian runoilijan Tytti Heikkisen ehdokkuus Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintokilpailussa. Erinomainen saavutus uutta poetiikkaa toteuttavalta runoilijalta, ja mukava asia myös tällaiselle marginaaliselle tavalle julkaista & kustantaa runoutta! Kiitos kuuluu myös kirjan toimittajalle, Harry Salmenniemelle!
Marginaalista ei ehkä ole niin pitkä aasinsilta “rahaan”. Siitäkin ollaan puhuttu: pidimme lokakuun toisena viikonloppuna talouskokouksen, jossa yritimme hahmottaa talouden suuntaa. Totesimme, että säästämistä pitää sitkeästi jatkaa, ja olihan se tiedossa, ettei tilanne yhtäkkiä korjaannu. Tsemppasimme myös apurahahakujen suhteen ja rustasimme useamman lokakuun loppuun mennessä. Huh. Toivottavasti tärppää ja saamme toteutettua niitä ideoita, joita varten haimme rahaa. Ensi vuoden toimintasuunnitelman alku näyttääkin tällä hetkellä tältä:
“Runoyhdistys Nihil Interitin ensi vuoden toiminnan pääpainopisteet ovat kriittisen runouskeskustelun edistäminen, monimediaisen runouden ja moniarvoisen runouskentän esiintuominen julkaisuin ja tapahtumin, yhdistyksen jäsenasioihin panostaminen sekä talouden tasapainottamisen jatkaminen.”
Punaisena lankana ensi vuoden toiminnassamme on siis pyrkimys edistää kriittistä runouskeskustelua ja parantaa asiantuntevan runokritiikin tilaa. Tämä pyrkimys on noussut siitä tosiasiasta, että runoutta julkaistaan tällä hetkellä todella paljon, todella monella tavalla ja eri foorumilla, ja sen lisäksi vielä poetiikat ovat moninaiset. Miten pirstoutunutta runokenttää, jolla toteutetaan yhtä aikaa erilaisia arvoja, voi ymmärtää ja arvioida?
Leevi Lehto sanoo tänä syksynä ilmestyneen esseekirjansa Alussa oli kääntäminen esipuheessa, että “Minun uskoni perusteita tullaan lähelle, kun sanotaan, että maailmassamme on pikemminkin liikaa kuin liian vähän “kommunikaatiota”, ns. toistensa ymmärtämistä ja luultua yhteisyyttä – niin ihmisten, luokkien kuin kulttuurienkin välillä. Se on ristiriitojemme syy; sopuun päästäksemme tarvitsemme lisää väärinkäsityksiä ja kykyä sietää niitä.” Teki mieli kursivoida tuo luultua yhteisyyttä. Sanoisin, että runouskeskusteluissa tarvitsisimme nimenomaan kykyä sietää sekä väärinkäsityksiä mutta myös erimielisyyksiä: kenties marginaalisen asemamme takia tuntuu joskus siltä, että yhteisymmärryksen saavuttaminen on tärkeämpää kuin itse keskustelu, omien näkökulmien selkeyttäminen ja oman position esiintuominen. Tämä ei ole hyväksi keskustelulle, joka tällaisella käytöksellä nitistetään alkuunsa.
Mutmut. Lopuksi vielä muistutus jäsenille: olettehan muistaneet maksaa tämän vuoden jäsenmaksunne? Yhdistys tarvitsee juuri SINUN tukeasi. Kiitos että pidätte osaltanne talouttamme pystyssä!
